Verensokeri raskauden aikana

 

Diabeetikon raskaus


Kirjoitan blogiini treenaamisen lisäksi muutaman jutun 1- tyypin diabeetikon raskaudesta. Kirjoitan aiheesta siksi, että se on tuoreessa muistissani ja olisin itse halunnut lukea muiden diabeetikkojen raskauskokemuksia. Materiaalia ei löytynyt laajemmin, mikä on ymmärrettävää, koska 1 - tyypin diabeetikkojen raskauksia on Suomessa vuodessa vain noin 350 ja vauvoja syntyi vuonna 2015 noin 55 000.

Löysin Diabetesliiton keskustelupalstalta säikeitä aiheesta ja luin Diabetesliiton lääkärineuvoston suosituksen diabeetikoiden raskaudenaikaisesta hoidosta, jossa oli hyvää perustietoa aiheesta. Lisäksi luin kaikki netistä löytämäni Duodecimin aihetta käsittelevät artikkelit ja enemmänkin olisin lukenut.


Verensokeri raskauden aikana


Minulle oli valtavan tärkeää, että verensokerini oli koko raskauden ajan mahdollisimman hyvä, jotta maksimoin vauvan hyvinvoinnin. Yleisesti tiedetään, että äidin liian korkea verensokeri voi aiheuttaa erilaisia kehityshäiriöitä raskauden alkupuolella ja loppuraskaudesta makrosomiaa. Makrosomia tarkoittaa vauvan monin tavoin ilmenevää liiallista kasvua, josta voi seurata ongelmia vauvalle. Naistenklinikalla seurattiin vauvan absoluuttisen painon lisäksi erityisesti vauvan vatsanympäryksen kasvua ja sitä, kiihtyykö kasvu normaalista poiketen. Noin kolmasosa diabeetikoiden lapsista on makrosomisia (http://tinyurl.com/grplx4w), mikä  pystyttäisiin käsittääkseni ehkäisemään lähes täysin sillä, että diabeetikon verensokerit pysyisivät koko raskauden ajan terveen ihmisen arvoissa.

Etukäteen minua ei peloteltu 1 - tyypin diabeetekseen ja raskauteen liittyvillä ongelmilla vaan viesti oli Naistenklinikalta se, että kaikki menee todennäköisesti hyvin, kunhan huolehdin sokeritasapainosta. Minulle myös kerrottiin alun perin, että viimeisten viikkojen mahdollisten ongelmien välttämiseksi synnytys käynnistetään 38 viikon kieppeillä.
 


Sokeriarvoni raskauden aikana


Tavoitteeni oli, että verensokerini olisi koko raskauden ajan terveen ihmisen arvoissa. Terveellä ihmisellä pitkäaikaissokerin (HbA1c) viitearvo on 4 - 6 % ja verensokeri on ennen ateriaa n. 4 - 6 mmol/L ja kaksi tuntia aterian jälkeen enintään 7.8 mmol/L. Ennen raskautta verensokerini ei ollut terveen ihmisen lukemissa. HbA1c arvoni vaihteli välillä 6.1 - 7,9 % ja aterioiden jälkeiset arvot vaihtelivat pääsääntöisesti välillä 8 - 12 mmol/l. Sokeritasapainoni oli suurimman osan ajasta ollut 1 - tyypin diabeetikolle hyvä tai erinomainen ennen raskauttakin, mutta kaukana terveen ihmisen arvoista.

HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon glukoosia eli sokeria veren punasolujen hemoglobiiniin on tarttunut mittausta edeltävinä viikkoina. Diabetesliiton kotisivuilla kerrotaan, että veren punasolut syntyvät luuytimessä ja kiertävät verenkierrossa happea ja hiilidioksidia kuljettaen noin 120 vuorokautta. Sokerihemoglobiinin määrä kuvastaa keskimääräistä veren sokeripitoisuutta mittausta edeltäviltä 6–8 viikolta, etenkin edeltäviltä 3–4 viikolta. Sekä sokerin kiinnittyminen että punasolujen elinikä ja määrä vaihtelevat jonkin verran eri ihmisillä, joten kokeen tuloksen tulkinta on yksilöllistä.

HbA1c on keskiarvoluku, eikä se kerro, kuinka paljon sokeripitoisuus vaihtelee esimerkiksi päivän aikana.  Hyvän HbA1c arvon lisäksi on siis hyvin tärkeää, että myös päivittäiset verensokerit pysyvät koko ajan hyvinä ja itse pyrin koko raskauden ajan terveen henkilön arvoihin. Verensokerin päivittäinen heittely korkeasta matalaan on haitallista ja antaa ikään kuin "liian hyvän" HbA1C arvon, kun liian matalat (hypoglykemia) ja liian korkeat verensokerit (hyperglykemia) tuottavat hyvän keskiarvon.

Raskauden aikana HbA1c- arvoni oli 5.4 - 5.8 % ja viimeisen 3 viikon aikana 6.2 %. Aterioita edeltävät verensokeriarvoni olivat normaalilukemissa, eli n. 4 - 5 mmol/L. Aterioiden  jälkeiset arvoni pysyivät pääsääntöisesti korkeintaan lukemassa 8 mmol/L, usein korkeintaan arvossa 7,8 mmol/L. Viimeisten neljän viikon aikana aterioiden jälkeiset arvot kipusivat useammin n. 10 mmol/L, koska Naistenklinikalla käskettiin hiukan hölläämään sokerien kanssa. En oikeastaan ymmärrä, miksi arvojen kanssa piti höllätä, kun minulla ei juurikaan ollut matalia verensokeriarvoja, enkä ihme kyllä ymmärtänyt kysyä asiaa tarkemmin Naistenklinikalla.


Verensokeri 9 kuukautta terveen lukemissa


1. "Ylimääräiset hiilihydraatit" kauppaan


Etukäteen pidin selvänä, että luopuisin kaikista "ylimääräisistä hiilihydraateista" odotusaikana. Ajatus oli luopua ihan kaikista ylimääräisistä hiilihydraateista eli ylimääräisistä santsauksista ns. terveellistäkin ruokaa. Santsaamisella tarkoitan yhtä huvin vuoksi syötyä ylimääräistä perunaa lounaalla.

Raskauden aikana verensokerin säätely oli huomattavasti helpompaa kuin muutoin, koska ilmeisesti raskaushormonit auttoivat sokerien hallinnassa. En joutunutkaan luopumaan kaikista ylimääräisistä hiilihydraateista ja jokaisesta "ylimääräisestä perunasta". Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella pystyin syömään kymmeniäkin grammoja hiilihydraatteja kerralla ja aterianjälkeiset verensokerit pysyivät 6 - 7 kieppeillä pienehköillä insuliinimäärillä. Muistan kerran syöneeni aterian jälkeen jopa kaksi palaa marjapiirakkaa ja verensokerit pysyivät välillä 4 - 6. Terveellä ihmisellä verensokeri voi nousta arvoon 7,8 mmol/L aterian jälkeen.


2. Mittaaminen 15 kertaa vuorokaudessa


Mittasin sokerin 15 kertaa vuorokaudessa koko raskauden ajan ja olen kiitollinen, että lopulta sain tarvittavat mittaliuskat Helsingin kaupungilta Naistenklinikan pyynnöstä. Yhteen mittaukseen menee keskimäärin 8 sekuntia joten vuorokauden verensokerimittaukset veivät raskausaikanakin vain 2 minuuttia vuorokaudessa. 

Tehostetun mittauksen avulla pystyin säätämään insuliiniannokseni sopiviksi jatkuvassa muutostilanteessa. Insuliinintarpeeni putosi alussa huomattavasti ja siitä raskauteni edetessä pikkuhiljaa kasvoi loppua kohti kunnes raskauden jälkeen taas romahti. Ennen raskautta käytin perusinsuliinia, levemiriä 24 yksikköä vuorokaudessa, raskauden alussa 10 yksikköä ja raskauden lopussa 42 yksikköä ja imetysaikana 18 yksikköä.  Jokainen diabeetikko ymmärtää, miten valtava vaihtelu on kyseessä, kun kyse on insuliinista, jonka pienikin liika-annostelu voi johtaa vaarallisen matalaan verensokeriin. 

Mittasin sokereita tehostetusti myös siitä syystä, että elimistö ei toimi läheskään aina ennakoitavasti. Stressi, liikunta, erilaiset ruuat, valvominen, infektiot tai vain päivän tapahtumat vaikuttavat verensokereihin ja ainoa keino säätää niitä oikein, on olla selvillä sokereista mahdollisimman reaaliaikaisesti.

3. Mittaaminen myös öisin



Mittasin sokereita myös öisin. Jostain syystä verensokerini putosi aika säännöllisesti kolmen aikaan yöllä ja heräsin syömään 20 - 40 grammaa hiilihydraatteja vähintään kerran yössä melkein koko raskauden ajan. Joku voi kysyä, että miksen pudottanut perusinsuliinia pienemmäksi jottei sokeri putoaisi. Vastaus on se, että kyseisellä perusinsuliinimäärällä verensokerini oli koko muun ajan tasainen sillä edellytyksellä, että heräsin öisin kolmelta tankkaamaan. Kokeilin myös säätää perusinsuliinia pienemmäksi yöllä odottavan matalan verensokerin vuoksi, mutta se vaikutti kokonaistasapainoon ja päivän verensokeritasoon heikentävästi. Näin ollen pidin järkevimpänä herätä öisin syömään voileivän kolmen maissa. Heräsin muutenkin tarkistamaan sokerin useimmiten 2 - 4 kertaa yössä. En jostain syystä kokenut heräämistä mitenkään erityisen raskaaksi. Se tuntui palkitsevalta ja ajattelin sen olevan vähän kuin harjoittelua tuleviin yösyöttöihin. Ja pääasia oli se, että vauvalla oli tasainen verensokeri koko ajan, myös öisin. 



4. Hiilihydraattien rajoittaminen keskiraskaudesta eteenpäin


Söin kerralla pääsääntöisesti vain 40 grammaa hiilihydraatteja raskauden puolivälistä eteenpäin. Alussa hormonit auttoivat enemmän ja mahdollistivat isompienkin hiilihydraattimäärien syönnin. Keskiraskauden jälkeen jossain vaiheessa insuliiintarve alkoi nousta ja isompia hiilihydraattimääriä kohden pistäminen olisi hankaloitunut, joten pidin hiilihydraattimäärän suhteellisen pienenä.

Urheilun yhteydessä söin normaalisti lisähiilihydraatteja, joten vuorokausikohtainen hiilihydraattimääräni ei pudonnut missään vaiheessa kovin pieneksi. Aerobinen liikunta "kulutti" myös raskausaikana  20 - 40 grammaa hiilihydraatteja tunnissa ja urheilin melkein joka päivä, joskus parikin tuntia kerrallaan.

5. Hiilihydraattien valitseminen ja ylimääräisen rasvan jättäminen pois


Valitsin odotusajan ruokavaliooni vain ns. hyviä hiilihydraatteja. Ateriani koostuivat usein kalasta ja kanasta yhdistettynä kasviksiin ja ruisleipään. Söin paljon juureksia, marjoja, vähärasvaisia maitotuotteita, avokaadoa, kauraleseitä ja vihanneksia sekä hyviä öljyjä. Rasvaisia tuotteita en käyttänyt, koska ne nostavat pitkäksi aikaa verensokeria. Syömäni hiilihydraatit koostin sellaisista tuotteista, joilla on ravintoarvoa eli kaikki vaaleat leivät, pullat, jäätelön ja ylipäätään herkut jätin kokonaan pois raskauden viimeisen 6 kuukauden ajaksi.

6. Syöminen tasaisin väliajoin


Söin n. 3 - 4 tunnin väliajoin. Tällöin edellisen aterian hiilihydraatit ja insuliini eivät enää ole taustalla vaikuttamassa ja sekoittamassa aterian säätöjä, vaan insuliinisäätö lähtee aina puhtaalta pöydältä, jolloin se on helpompaa. Edellisen aterian insuliini yhdistettynä seuraavaan välipalaan voi aiheuttaa minulla matalan verensokerin, jonka joudun korjaamaan syömällä, jolloin verensokeri voi nousta liian korkeaksi, joka puolestaan täytyy laskea, jolloin matalien ja korkeiden verensokerien jojoilu ei ota loppuakseen. 

7. Urheilu raskausaikana


Urheilu lisäsi insuliiniherkkyyttä myös raskauden aikana ja jatkoin liikkumista lähes koko raskauden ajan, mikä helpotti verensokerien hallintaa. Juoksun lopetin kuitenkin 20 raskausviikon paikkeilla ja muutenkin olin pomppimisen sijasta sipsutellut jo kauan. Pyöräilin cyclocrossarilla ja maantiepyörällä kunnes maha alkoi kasvaa hiukan enemmän. Sitten vesijuoksin ja viimeiseen kuukauteen, puoleentoista enää kävelin. Sykkeiden kanssa himmasin heti alusta asti 1/3 aikana annoin sykkeiden nousta vielä 150:een, mutta viimeiset 2/3 tein pelkkiä PK-treenejä. Vauhtikestävyyden kehittäminen ei ollut enää se juttu, vaan kunnon ylläpito ja insuliinin toiminnan helpottaminen PK-sykkeillä (minulla 115 - 140) tapahtuvalla urheilulla.

8. Kaiken kirjaaminen ylös

Pidin 9 kuukautta kirjaa kaikista mittaustuloksistani, syömistäni hiilihydraattimääristä, pistetyistä insuliineista ja urheilusta. En mitenkään muutoin olisi pystynyt säätämään insuliineja jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti